Katri
“Työpäivät venyivät entisestään. Alkuillasta pitkän työpäivän jälkeenkin oli tunne, että
töitä ei voi jättää kesken, vaan on tehtävä vielä tämä ja tuokin. Ajattelin, että huomenna
pääsen käsiksi tärkeisiin asioihin ja pitkän tähtäimen suunnitteluun. Aamulla työpäivä
kuitenkin täyttyi kaikenlaisesta ennalta-arvaamattomista tilanteista ja asioista. Työ tuntui
pirstaleiselta. Päivä päivältä työmäärä tuntui vain kasvavan. En ehtinyt palautua ennen
seuraavaa työpäivää. Onnistumisen tunne työstä oli kadoksissa. Muutostakin olisi pitänyt
johtaa. Olin uupumassa.
Huomasin tarvitsevani työkaluja itseni johtamiseen, tukea oman työn ja johtajuuden
reflektointiin. Hakeuduin työnohjaukseen.
Työnohjaaja tutustui ensin työnkuvaani ja virallisiin työtehtäviini. Sen jälkeen kerroin,
minkälaisista tilanteista ja asioista työviikkoni yleensä koostuu. Huomasimme, että
työnkuvani ei ollut ajan tasalla ja tehtävälistaukseen oli vuosien aikana kertynyt
epämääräisiä ja ydintehtävääni kuulumattomia työtehtäviä, jotka pirstaloittivat työviikkoa.
Aloitimme seurantajakson, jossa työviikkoni pilkottiin palasiksi. Tutkimme, mihin työni osa-
alueisiin aikaani eniten kului, ja oliko käytetty aika tasapainossa positioni tavoitteisiin
nähden. Osoittautui, etten ehtinyt paneutua virka-aikana strategisesti tärkeisiin työtehtäviin
juuri ollenkaan, vaan tein väsyneenä ja stressaantuneena iltaisin.
Työnohjauksessa otin etäisyyttä omaan työhön, koska tutkimme ikään kuin toisen silmillä
työtäni. Työnohjaaja ohjasi kirjallisuuden pariin. Sain käytännön vinkkejä oman työn
hallitsemiseen, delegointiin ja priorisointiin. Tiimin työnkuvia ja työtehtäviä päivitettiin ja
selkeytettiin, mikä tehosti tiimin toimintaa.
Muutosjohtaminen alkoikin organisaatiossamme minun omasta työkentästä
esihenkilönä. Työnohjaus auttoi tässä muutoksessa. Aloin kasvaa muutosjohtajana.
Muutosjohtaminen organisaatiossa toteutuukin aidosti vasta silloin, kun esihenkilön omat
työprosessit ovat kunnossa.”
